Elämäni kihara - julkaistu Noutaja-lehdessä
KANS & SF & S MVA, PMV-83, V-85 WENCH
(Noble Protector-Cardamon Mint)
29.10.1980 – 1.4.1991
Kasvattaja Aila Vartevan pennulleen antama nimi, Wench, oli sattumalta melko osuva. Se kun tarkoittaa ’maalaistyttöä’ tai ’pikkulikkaa’. Vuodenvaihteessa –81 Wench sitten muutti maalaistytön kaveriksi Mynämäelle Häämörin kenneliin. Kotioloissa pentua alettiin kutsua upean pienikiharaisen turkkinsa vuoksi Krimiksi.
Kultaisianoutajia talossamme oli ollut jo vuodesta-74. Kiharakarvainen noutaja rotuna oli äitini valinta. Rippirahoillani ostamastani kiharan pennusta kehittyi vuosien varrella todellinen harrastuskoira.
Suomessa oli siihen aikaan vain vähän kiharoita. Turun seudulla Krimi oli ensimmäinen kihara. Se olikin suuren mielenkiinnon kohde niin kouluttajien kuin harrastajien parissa.
Millainen Krimi sitten oli luonteeltaan.
Erittäin vilkasta ja energistä pentua oli aktivoitava alusta asti. Se kantoi kaiken, teki tuhojaan ja karkaili kylille aina kun tilaisuuden sai. Ehkäpä juuri tämän takia koulutuksessa käytiin niin Mynämäellä kuin Turussakin. Se oli aina valmis tekemään mitä tahansa kunhan sai tehdä jotain. Se oli työhaluinen ja ’noutohullu’ koira aina rasittavuuteen asti. Tuntikausia se odotteli keppi suussa pihalla istuen että joku tulisi heittämään…. Muihin koiriin ja ihmisiin se suhtautui avoimesti ja ystävällisesti. Kiharalle tyypilliseen tapaan ’yhden miehen koirana’ se kuitenkin suorastaan palvoi allekirjoittanutta. Kaikki tämä yhdistettynä erittäin suureen miellyttämishaluun tekikin siitä erinomaisen kilpailukoiran useissa eri lajeissa. Vuosien varrella rotuun paremmin tutustuttuani olen miettinyt että kyseessä lienee ollut poikkeuksellisen miellyttämishaluinen kihara. Piirre joka helpotti huomattavasti sen kouluttamista!
Tottelevaisuuskokeita.
Tottelevaisuuskentillä vietetty aika ei mennyt hukkaan. Ensimmäiset startit tottelevaisuuskokeissa tehtiin –83 jolloin tuloksena alo- ykköset. Voittajaluokkaan siirryttiin –84 elokuussa ja saman vuoden lokakuussa Krimistä tuli tottelevaisuusvalio. Useiden luokkavoittojen ja kokeen paras titteleiden lisäksi samana vuonna saatiin myös yksi CACIT eli kansainvälisen kokeen voitto. Piirinmestaruuskokeissa parin pronssin ja hopean jälkeen yhteistyö alkoi olla saumatonta. Vuodesta –86 alkaen tuli neljä peräkkäistä piirinmestaruutta. Oli aika siirtyä ansaitulle toko-eläkkeelle koiran täytettyä 9 vuotta.
Kehumalla, kiittämällä ja yllyttämällä Krimin sai tekemään huippupisteisiin yltäviä suorituksia. ’Epäoikeudenmukaista’ koulutusta / kohtelua se ei sietänyt. Vaatimalla asioita joita se voinut osata oli aina hintansa. Koeaamuna sattunut ’erimielisyyden/ristiriidan’ se kosti tavalla tai toisella. Esimerkiksi idioottivarmassa voittajaluokan tunnistusnoutoliikkeessä se saattoikin tuoda oman kapulan sijaan kaikki 6 kpl yhdellä kertaa suuhun ahdettuna…. ja tietenkin luovutti vasta luvan saatuaan!
Näyttelyitä.
Näyttelyuransa Krimi aloitti nuortenluokan kakkosella joka olikin ansaittu. Hitaasti kehittyvänä kiharana se oli vielä täysin keskenkasvuinen. Parin vuoden odottelun jälkeen näyttelyt alkoivat sujua ja sertit sekä cacibit kerättiin 1,5 vuoden aikana. Taipumuskoe suoritettiin syyskuussa –84 ja muotovalio oli valmis.
Joulukuussa –84 Tukholman näyttelystä tuli sertti cacibin kera. Kansainvälinen ja Ruotsin valion arvot oli siis saavutettu. Jos oikein muistan niin silloin ruotsissa oli vain kaksi valiota. Krimi ja poikansa, hyvä Suomi!
Useiden ROP voittojen lisäksi plakkarissa oli niin RYP kuin BIS sijoituksiakin.
Kiharakerhon kisoissa tuli –83 kakkossija ja vuosina –84 ja –85 Vuoden Kihara voitto.
Krimin viimeiseksi näyttelyksi jäi SNJ näyttely jossa tuomarina toimi rodun auktoriteetti Audrey Nicholls, kennel Darelyn, Englannista. Krimi oli VSP-veteraani häviten pojalleen. Paras narttuluokassa se oli kolmas edellään vain tyttärensä. Arvostelussa oli huomioitu koiran erinomainen kunto ja iloisuus.
Metsästyskokeita.
Noutokoulutusta alettiin harjoitella lähinnä sen jälkeen kun TVA arvo oli jo saavutettu. Oli keksittävä uutta harrastamista. Neljävuotiaana taipparit läpäistyään se joutui silloisten sääntöjen mukaan suoraan avo-luokkaan. Niin koira kun allekirjoittanut olivat silloin aivan ’vihreitä’ lajin parissa. Vuodenpäivät treenattuamme alkoivat nolla-startit muuttua tulospuolelle. Vuoden -86 aikana muutamia kakkos ja kolmospalkintoja tulikin mutta syksy oli kiharoiden historiaa. Krimi sai avo- ykkösen ensimmäisenä kihara suomessa ja oli samalla tuomarin kokeen paras koira. Uramme tähtihetkiä!
Harjoitellessa haastavinta oli ehkä se, että kiharoiden tapaan Krimi halusi ratkaista tehtävät itsenäisesti omalla tavallaan. Se ei kuitenkaan aina ollut kokeen lopputuloksen kannalta paras vaihtoehto. Vaikka onkin totta että juoksemalla rantaa pitkin pääsee nopeammin hakemaan vastarannalta vesimarkkeerauksen…. voi matkalla törmätä hakuriistaan… ja se siitä kokeesta. Vahvalla tottelevaisuustaustalla oli niin hyvät kuin huonot puolensa. Pyrkimällä olemaan joka heti aavistuksen koiraa edellä koesuorituksissa voin vaatia se tekemään suoritukset haluamallani (ja tuomarin ) tavalla. Vapaassa työskentelyssä kuten haussa se kuitenkin tuli turhan usein varmistamaan että saanko nyt mennä tänne vai tonne vai haluatko jotain muuta….ja tuomarit rokottivat työhalun puutteesta. Työhalusta ei kuitenkaan ollut puutetta, sitä riitti vaikka muille jakaa. Saisinpa tämän koiran nyt nykyisillä koulutustaidoillani niin….
Jalostuskoira.
Pentueita Krimillä oli 4 ja niissä yhteensä 18 pentua.
Ensimmäinen pentue oli Cardamon Garlicin kanssa- 82. Pentuja oli 3+3. Tästä yhdistelmästä tulee mieleeni Häämörin Kero joka menestyi hienosti näyttelyissä.
Seuraava pentue oli –84 ruotsalaisen Mallard Young Tapperin kanssa. Tuloksena 4+4 pentua. Markku Mäntysen FIN& S MVA Häämörin Redjevreidar oli tästä yhdistelmästä. Se oli ensimmäinen kihara joka kilpaili metsästyskokeiden voittajaluokassa Suomessa.
Vuonna –86 syntyi 2 mustaa narttupentua Norjalaisen Brian Bringin kanssa. Häämörin Iltatähti meni Riitta Saariselle ja niin syntyi Emris kennel.
Kaksi ruskeaa narttupentua syntyi –87 joiden isä oli Norjalainen Firfot’s Fanto. KANS&SF&DK MVA Häämörin Fantasia jäi kotiin äitinsä seuraksi. KANS&SF&EST MVA Häämörin Fariini meni Leeni Norrvikille jossa se jatkoi Oak’s kennelin jalostusta. Tämän yhdistelmän geenit jatkuvat tänä päivänä lähinnä Vimpulan kennelissä.
Kaiken kaikkiaan Krimin lapset saavuttivat mm: 3 KANS MVA S MVA DK MVA Useita FIN MVA Serttejä, cacibeja, ROP, RYP ja BIS sijoituksia. Niin mejässä, nomessa kuin tokossakin kilpaili useita jälkeläisiä.
18 pennusta 17 lonkkakuvattiin ja niistä 16 oli A tai B lonkat.
Tänä päivänä kehissä näkyy lähinnä kolmannen ja neljännen polven jälkeläisiä jotka rynnivät isoisoäidin tassujen jäljillä….
Todellinen persoona.
Krimi oli todellinen persoona isolla P:llä!! Se oli kihara joka keräsi aina huomiota missä olikin. Jo pelkällä olemuksellaan se oli aina koiralauman pomo. Keppi tai tennispallo suussaan se kiersi ihmiseltä toiselle odottaen että sille heitettäisiin. Kahvipöytään se aina hiipi hiljaa laittaen päänsä kyynärpään alle…ja nopealla nostolla kahvit oli kaadettu. Häntä aina heiluen valmiina uusiin kujeisiin se keräsi silloin vielä tuntemattomalle rodulle varmasti runsaasti uusia ihailijoita ja harrastajia.
Aika kuitenkin kultaa muistot……joten päätin tehdä pikaisen puhelinhaastattelun ihmisille jotka Krimin aktiivivuosien aikaan siihen tutustuivat. Vastata piti nopeasti ja lyhyesti. Mitä Krimistä muistat ??
Norrvik Leeni, Oak’s kennel: -iloinen ja ystävällinen koira joka juoksi pihallamme vaatien meitä heittämään sen löytämän esineen.
Illukka Tiina,Caballus kennel: -Olin tutustumassa rotuun –85 messukeskuksessa jossa Krimi oli ROP. Kehän laidalla mietin että onpa upea kihara – tämän hienommaksi ei koira voi tulla. Erityisesti mieleeni on jäänyt sen upea pienikiharainen turkki.
Saarinen Riitta, Emris kennel: - aina aktiivisesti touhuamassa milloin mitäkin. Useimmiten nenä mullassa niin että aristokraatista ei ollut tietoakaan.
Paula Käsnänen –Koivuporras, Vimpulan kennel - aristokraatti joka sohvaltaan katseli että valtakunnassa kaikki OK. Muistan vieläkin Krimin sohvasi kulmassa tarkkailemassa tilannetta… ilman mitään tungettelua mutta kuitenkin niin että kaikki sen varmasti huomaavat.
Krimi oli koira jonka myötä sain itselleni laajan ystäväpiirin ja harrastuksen sekä myös mielenkiintoisen työn. Niiden parissa vieläkin viikkoni vietän, seuranani Krimin kohta kymmenvuotias lapsenlapsi sekä kaksi kultaista noutajaa.
Krimi- elämäni kihara- on ja pysyy!
- Pirkko Visasalo, Häämörin kennel -